Jaahas, pitää yrittää välillä tännekin jaksaa rustailla. Sinällään mitään erityistä aihetta ei ole nyt mielessä, josta tekisi mieli kirjoittaa, mutta onhan se mukava laittaa ylös asioita ja muistoja raskausajalta.
Tänään on tosiaan tuo otsikossa mainittu 15+0 kasassa. Vointi on aika paljon helpottunut alkuraskaudesta, en ole enää niin väsynyt ja ruokahalukin on palautunut aika lailla normaaliksi. Myös närästys on loppunut, jee! Uutena vaivana sitten olenkin saanut ihan jäääääätävän ummetuksen. En ole ehkä ikinä kokenut näin voimakasta vatsan toimimattomuutta. Olen kokeillut elintapoihin keskittymällä hoitaa tilannetta, mutta eipä ole liikunnasta, luumujen popsimisesta, runsaasta veden juonnista ja kuitujen saannista ollut minkään sortin hyötyä. Vi-Siblin on ollut yhtä tyhjän kanssa, eivätkä edes perinteiset laksatiivivalmisteet tunnu auttavan. Vaikka kohtu itsessään ei ole vielä mikään iso möhkäle, niin ummetuksen takia on kyllä tuskallisen pinkeä olo. Tähän kun yhdistää vielä 1-2 viikkoa vaivanneen hengenahdistuksen (jota ei muuten ollut ekassa raskaudessa yhtään), niin ai että. Puuskutan ihan pienestäkin liikuntasuorituksesta, tai ihan vaikka siitä, että kävelen kotona portaat ylös. Ekalla neuvolakäynnillä joulukuussa hemoglobiini oli kyllä hyvä 136, että olisikohan nyt päässyt laskemaan kun happi kulkee niin huonosti. Täytyy ehkä pyytää tarkistamaan seuraavalla käynnillä...
Mainitsinkin tuossa, että maha siis vielä ole erityisemmin kasvanut. Korkeintaan näytän iltaisin siltä, että vähän turvottaa. Paino on pysynyt samassa 61 kilossa kuin ennen raskauttakin. Hieman ehkä ahdistaa, että käykö tässä taas samoin kun ensimmäisen kohdalla, että painoa ei tule riittävästi ja vauvakin syntyy alipainoisena. Toki tätä varten meillä on ylimääräinen seurantaultra tulossa, mikä on hyvä asia. Ja tiedän, että painon ei muutenkaan kuulu nousta kuin vasta puolivälin jälkeen, että onhan siihenkin vielä aikaa.
Ensimmäisiä liikkeitä, sellaisia jänniä "värinöitä", tunsin viime viikolla neuvolakäynnin yhteydessä kun terveydenhoitaja kuunteli dopplerilla sydänääniä. Ilmeisesti anturin paine alkoi ärsyttää beibiä ja hän pisti kunnon hullunmyllyn käyntiin. Mitenkään päivittäin näitä muljahduksia ei kuitenkaan vielä tunnu, mutta toivottavasti pian alkaisi tuntumaan.
Mutta joo, all in all, kaikki siis suhteellisen mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti