Siellä hän oli, koko 10,1mm komeudessaan. Herkistyimme miehen kanssa molemmat, kun näimme pienen sydämen läpättävän. Jotenkin tässä toisessa raskaudessa on paljon enemmän tunnetta mukana - nimittäin positiivista sellaista. Ei sillä, etteikö ensimmäinen odotuskin olisi ollut jännittävää ja ihmeellistä, mutta kaikki huolet olivat enemmän pinnassa ja jotenkin sitä ei vain osannut muodostaa suhdetta syntymättömään vauvaan samalla tavalla kuin nyt. Haluaisin ajatella, että myös kaikki muut raskauteen, aikanaan synnytykseen ja vauva-arkeen liittyvät asiat menisivät edes 1% mutkattomammin kuin ensimmäisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti