Pistelin lääkkeitä lopulta yhteensä 11 päivää: Gonal-F annostuksella 150IU viikon ajan, sen jälkeen nosto 225IU kahdeksi päiväksi. Fyremadelia myös viikko ja sitten lauantaina illalla irrotuspiikki Ovitrelle. Lääkkeitä meni tällä kertaa siis isommalla annoksella sekä useampana päivänä kuin ekalla hoitojaksolla. Silti munarakkuloita kehittyi vähemmän kuin viimeksi. Tiedä sitten, millä logiikalla näitä lääkityksiä siellä lapsettomuusklinikalla aina suunnitellaan, ja vielä suurempi arvoitus on, että miten kroppa päättää milloinkin reagoida hoitoihin.
Punktio itsessään oli suhteellisen helppo toimenpide, joka edelliskerrasta poiketen tehtiin ilman puudutusta - ja eipä sille olisi tarvetta ollutkaan, kun munasarjoista "imuroitiin" yhteensä vain 6 munarakkulaa eli punktion kesto oli ehkä 3 minuuttia. Vahvaa kipulääkettä toki meni suonensisäisesti, eli ei tarvinnut kärsiä ollenkaan. Punktion jälkeen lepäilin puolisen tuntia toipumishuoneessa, kunnes minulle tultiin kertomaan, että peräti 5 munasolua löytyi noista kuudesta rakkulasta. Sen jälkeen sainkin luvan lähteä kotiin, kun olossa ei tuntunut sen kummempaa.
Fyysisesti pahin vaihe on nyt takanapäin, mutta henkiset koitokset vasta alkamassa. Tämä päivä menee odotellessa tietoa siitä, onko noista munasoluista yksikään lähtenyt hedelmöittymään. Torstaina olisi aika tuoresiirtoon, jos tästä nyt alkioita ylipäätään saadaan. Enkä uskalla edes vielä ajatella mahdollista raskaustestipäivää.
Wish us luck.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti