Soittelemme viikottaisen "rutiinipuhelun" äitiyslomalla olevan ystäväni kanssa. Juttelemme niitä näitä lastemme kehitysvaiheista, unirytmeistä ja arjen haasteista. Vertailemme silmäpussiemme kokoja ja toteamme, että juu, äitejä vähän väsyttää.
Yhtäkkiä keskustelu kääntyy odottamattomaan suuntaan. Ystäväni paljastaa itku kurkussa tehneensä positiivisen raskaustestin, ehkäisystä huolimatta. Tilanne on katastrofaalinen, sillä esikoinen on reippaasti alle vuoden ikäinen eikä plussa kuulunut suunnitelmiin, ei nyt eikä ehkä koskaan. Lähipäivinä on tulossa ultra, josta selviää sitten enemmän raskauden kestosta, sijainnista jne., mutta ymmärrettävästi ystäväni odottaa käyntiä innostuksen sijaan lähinnä kauhulla. "Olisi ehkä helpompaa, jos siellä ei olisikaan mitään", hän toteaa.
Myötäelän koko puhelun ajan vahvasti hänen tunteitaan ja ajatuksiaan, vaikken osaa oikein sanoa mitään järkevää. Ystäväni on kovin pahoillaan, että vuodattaa tilannetta minulle, sillä hän tietää meidän toivovan toista lasta. No, onhan koko kuvio näin äkkiseltään ajateltuna ihan perseestä ja taas osoitus siitä, että tasan eivät mene nallekarkit. Kuka on päättänyt, että annetaan tuolle lasta toivovalle pariskunnalle kemiallinen raskaus turhia toiveita elättämään, ja ohjataan sitten takaisin sinne lapsettomuusklinikan jonoon mihin kuuluvatkin? Kenen mielestä on jees, että ehkäisyä käyttävä, lapsilukuunsa tyytyväinen pariskunta saa hupsista keikkaa yllätysplussan?
En voi kieltää, etteikö tuntuisi vähän... Ontolta. Taas joku muu onnistuu siinä missä me epäonnistumme kerta toisensa jälkeen. Lopulta olen kuitenkin salaa hieman onnellinen ystäväni puolesta. Uskon, että heille käy hyvin. Uskon myös, että meille käy hyvin. Olen oivaltanut, että "käydä hyvin" on onneksi laaja ja joustava käsite.
Se kieltämättä käy välillä mielessä, että kuka näistä päättää..? Ja jos joku päättää, sillä jollakulla täytyy olla _todella_ kieroutunut huumorintaju.
VastaaPoistaOnttous on tosiaan hyvä sana sitä kuvaamaan, miltä tuntuu kuulla ympärillään jos jonkinlaista tarinaa raskautumisesta. Sitä miettii, että samaan aikaan kun mm. huumeriippuvaiset, vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneet ja raiskatut lapsimorsiamet saavat lapsia, tässä sitä vain ollaan ja ihmetellään, mikä on kun ei raskautta meille kuulu. :/
Meillä on ensimmäinen IVF-hoitokierros edessä, tällä hetkellä jonotamme julkiselle puolelle epäonnistuneiden kevyiden hoitojen jälkeen.
Hurjasti tsemppiä teille tuleviin hoitoihin!
Kiitos kommentista. Olisihan se kiva löytää "syyllinen" tähän raskaaksi tulon vaikeuteen, meillä kun ei mitään pientäkään selittävää diagnoosia ole taustalla. Vaikka eipä se toisaalta lopputulosta muuttaisi, hoidot olisivat edessä kuitenkin!
PoistaToivottavasti jonotusaika ei ole teillä kohtuuttoman pitkä ja pääsette pian konkreettisesti asiassa eteenpäin. Se jo helpottaa, kun vastuu vauvan aluille saannista siirtyy jollekin toiselle ja tulee selkeät päivämäärät, jolloin jotain tapahtuu.