Neuvolan tarkastus tehtiin eilen ja pääsääntöisesti kaikki oli oikein hyvin. Pikkuinen osaa jo sanoa "äiti" ja "isi", on ottanut ensimmäiset askeleensa tuetta (vaikkakin edelleen liikkuu enemmän kontaten) ja hienosti osoittaa sormella kun kysyy vaikkapa että "missä kello/jääkaappi/lamppu". Näpsäkkä neiti! Pituuskasvu sen sijaan hidastelee, eikä tässä ole siis mitään uutta - ollaan koko ajan menty reeeilusti kaikkien käyrien alapuolella. Paino on onneksi ihan ok, tällä hetkellä karvan päälle 8kg. Neuvolassa ollaan sitä mieltä, että kun lapsi kasvaa kuitenkin tasaisesti, niin aihetta murheeseen ei ole, huomattavasta pienikokoisuudesta huolimatta. Ja varmaan se onkin näin, kun kerran lapsi vaikuttaa hyvinvoivalta ja muutoin kehittyy aikataulussa. Maitoallergiaa hoitava lääkärimme on sen sijaan jo aiemminkin miettinyt endokrinologisia tutkimuksia tämän heikon pituuskasvun vuoksi. Niissä poissuljettaisiin mahdolliset aineenvaihduntasairaudet. Saas nähdä, lähettääkö hän meidät verikokeisiin kevään kontrollikäynnillä.
Pieni pala myös omia kuulumisia tähän loppuun; en tiedä mikä ihmeen jomotus ja megaturvotus minulle iski 4 päivää ovulaation jälkeen! Ihan kuin olisi ollut ovis- ja menkkakipujen yhdistelmä ja lisäksi kaikki vaatteet puristivat päällä. Jos en paremmin tietäisi niin sanoisin kiinnittymiskivuiksi, haha. No kuten edellisessä postauksessa totesin niin mahdollisuudet raskaudelle ovat noin 0,01% luokkaa... Joten ehkä se oli vain jotain muuta oireilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti