It's not you... It's me

Miehen labratulokset valmistuivat ja voimme huokaista helpotuksesta: siellä oli kaikki niin kuin pitääkin.

Hyvien uutisten kääntöpuolena on toki se, että sain vahvistusta aiemmalle ajatukselleni siitä, että todennäköisimmin "vika" on minussa. Minustakaan ei toistaiseksi ole löytynyt mitään selittävää tekijää lapsettomuudelle, mutta jokinhan tässä kehossa mättää, kun saan kipukohtauksia ja ovuloin melko myöhään ym.

Tekisi ihan älyttömästi mieli JUST HETI NYT varata aika munanjohdinten aukiolotutkimukseen. Se pitäisi tehdä kiertopäivänä 7-10, eli kuukautisten jälkeen mutta selkeästi ennen ovulaatiota. Hankalaa tästä tekee se, että syön parhaillani niitä Teroluteja, enkä voi ollenkaan ennustaa, kuinka hyvin ne tällä kertaa pitävät kuukautiset poissa. Nostin annoksen gynen ohjeella 2 tbl / vrk eli oletettavasti nyt vuoto pysyisi poissa paremmin.

Noh, kattellaan...

Ei mitään, vieläkään

Vauvaa ei edelleenkään näy eikä kuulu, mutta siihen on tässä viimeisen 1,5 vuoden aikana jo tottunut. Mitenköhän sekaisin sitä menisi, jos testiin pärähtäisikin joskus plussa, hah. Mies on nyt vihdoin toimittanut oman näytteensä laboratorioon ja vastauksien pitäisi olla meillä tiedossa noin viikon kuluessa. Jos siellä on kaikki kunnossa, niin seuraavaksi varmaan varaan aikaa HSSG- eli hysterosonosalpingografiatutkimukseen (kauhea sanahirviö). Sillä saadaan vielä selville, ovatko munanjohtimet tukossa, tuo aiemmin tehty ultraääni kun ei sitä välttämättä paljasta.

Syön nyt toista Terolut-kuuriani, jälleen ajatuksena siirtää menkkoja. Viime kierrossa Terolutit pitivät vuodon poissa kp 31 saakka, toivottavasti tällä kertaa saisi siirrettyä ihan reippaasti enemmän... Pitänee soitella gynelle ja varmistaa, voisiko Teroja ottaa vaikka 2 päivässä.

Väsynyt pettymyksiin

Meninpä sitten hormonihuuruissani tekemään raskaustestin viime viikon torstaina, 2 viikkoa oletetun ovulaation jälkeen. Kuukautisethan siinä vaiheessa olivat tottakai poissa Terolutien vuoksi. Ajattelin testin kuitenkin näyttävän edes jotain, jos raskaus olisi alkanut. Mutta aivan selkeä negatiivinen sieltä pamahti, ei pienintäkään epäilystä.

Kuinka ollakaan, Teroluteista huolimatta kuukautiset alkoivat lauantaina, eli kierron pituudeksi tuli 31 päivää. Ehdin vielä lauantaina ottaa pillerin, mutta sen jälkeen en ole niitä jatkanut, koska vuoto alkoi niin selkeästi. Harmittaa, koska nyt minun täytyy syödä ainakin vielä toinen (jollei jopa kolmas) Terolut-kuuri, jotta saan kuukautisia lykättyä riittävästi häitä + häämatkaa ajatellen. Täytyy seuraavaksi varmaan aloittaa niiden käyttö jo aiemmin, vaikkapa kp 22, josko silloin tehoaisivat paremmin... Taaaai, sitten pyydän lääkäriä kirjoittamaan Primolutit ja toivon niiden siirtävän kuukautisia tehokkaammin.

Väsyttää nyt ihan kokonaisuudessaan tämä koko paska. Facebookin news feediin tulee jatkuvasti kuvia onnellista odottajista ja tuoreista vanhemmista, ja itse kärvistelen vaihteeksi taas vatsakipujen kourissa.

Hormonimyrskyä

Aloitin Terolut-kuurin kp 24 ajatuksena siirtää kuukautisia jo nyt, jotta minun ei häissä tarvitsisi kantaa huolta niistä perkeleistä. Olen nyt syönyt 7 tablettia (siis yhden per päivä) ja so far, so good. Kuukautiset eivät ole alkaneet, vaikka lueskelinkin netistä huonoja kokemuksia siitä, miten Terolut ei ole toiminut yhtä hyvin kuin esim. Primolut. Ainut ikävä sivuvaikutus on jäätävä turvotus, normifarkut eivät meinaa mahtua kiinni! Onneksi enää muutama päivä kuuria jäljellä.

Väkisinkin, kun nettiä kahlaa läpi, tulee törmänneeksi myös aiheeseen "Terolut ja raskaus". Kuten olen aiemmissa teksteissäkin jo maininnut, on ovulaationi kohtalaisen myöhäinen (kp 17-18), vaikka kiertoni on ihan tavanomaisen mittainen (27-28 päivää). Olen tässä salaa jo ehtinyt toivomaan, että extra-keltarauhashormoni pitäisi kohdun limakalvoa vahvempana pidempään, jotta mahdollinen hedelmöittynyt munasolu ehtisi kiinnittyä. Tiedostan, ettei Terolutia yksinään yleensä käytetä raskautumisen tukemiseen, ja että on niin paljon muitakin raskaaksi tulemiseen vaikuttavia hormoneja, että ei yksi keltarauhaspilleri autuaaksi tee. Aina voi kuitenkin toivoa, eikös?

Labratulokset

Kävin viime viikolla minulle määrätyissä labrakokeissa ja tänään lääkäri soitteli tuloksista.

Perusverenkuva, kilpirauhasarvot ja prolaktiini olivat normaalit, mutta yllättäen ferritiini (eli varastorauta) matala. Ferritiini on aika haasteellinen tulkittava ja nykypäivän trendi-ilmiöksikin nimetty tutkimus. Normaalit viitearvot ovat suurin piirtein 10-150ug/l ja itselläni tuo arvo oli 12. Lääkäri kertoi, ettei ole täysin selvää, millä tavalla varastoraudan puute vaikuttaa raskautumiseen; esim. Intiassa, jossa naisten ravitsemustilanne on heikko, syntyy kuitenkin paljon lapsia.

Joka tapauksessa minulle suositeltiin rautalääkityksen aloittamista, vaikka siis hemoglobiini oli 130. Lisäksi runsaisiin kuukautisvuotoihin sain kokeiltavaksi Caprilon-valmisteen, joka vähentää vuodon määrää ja sitä kautta osaltaan vaikuttaa rauta-arvojen kohenemiseen. Olen kieltämättä jo viimeiset pari vuotta väsähtänyt todella helposti pienistäkin ponnisteluista, kävin työterveydessä muistaakseni vuosi sitten syksyllä valittamassa asiasta. Joten jos ei muuta, niin toivotaan rautakuurista olevan hyötyä ainakin virkeyteen.

Pyysin lääkäriä samalla kirjoittamaan minulle kuukautisten siirtopillerit. Menkat tulisivat juuri mukavasti hääpäivänämme, joten haluan hyvissä ajoin jo sekoittaa kierron niin, että katastrofilta vältytään. Sain Terolutit, joita lääkärin mukaan voi turvallisesti käyttää siirtotarkoituksessa, vaikka raskaustoive onkin. Nämä asiat on kuitenkin AINA syytä varmistaa omalta lääkäriltä, eikä omin päin alkaa lääkitsemään itseään.

Kohti apteekkia, siis!

Tunnelmia lääkärikäynnin jälkeen

Viikko sitten kävimme lapsettomuustutkimuksien alkukartoituksessa. Jännitti yllättävän paljon etukäteen, mutta onneksi lääkäri oli mukava ja valoi meihin toivoa: hänen mukaansa vain 50% meidän ikäisistämme pariskunnista on vuoden yrittämisen jälkeen raskaana, 80% tulee raskaaksi kahden vuoden aikana. Sinällään emme ole vielä mitenkään harvinaisessa porukassa, vaikkei vauvaa ole kuulunutkaan. Oli myös kiva kuulla, että hän piti meitä nuorina, itse kun tässä olen ajatellut munasarjojeni vetävän suunnilleen viimeisiään.

Meissä ei kummassakaan esitietojen perusteella pitäisi olla mitään pahasti vialla, huh. Minulle tehtiin UÄ-tutkimus alateitse ja siellä kaikki ok. Lääkäri tiesi kertoa minun ovuloineen oikeasta munasarjasta ja että kohdun limakalvon paksuus oli normaali kierron vaiheeseen nähden. Lyhyt luteaalivaiheeni ei herättänyt lääkärissä huolta (tosin OmaKantaan hän oli kirjoittanut ovulaatioajankohdaksi kp 16, vaikka tuolloin on yleensä vasta ovulaatioTESTI positiivisena). Myöskään endometrioosikudosta ei ollut ultrassa näkyvillä, eli raskautumiseen ei senkään puolesta pitäisi olla esteitä.

Seuraava askel on, että mieheltä tutkitaan siittiöt ja minulta otetaan parit verikokeet (PVK, ferritiini, prolaktiini, kilpirauhasarvot). Jos niissä kaikki kunnossa, niin ei ole indikaatiota lähteä hoitamaan lapsettomuutta ainakaan toistaiseksi. Miehen kanssa jo juteltiinkin, että eiköhän ainakin kesän yli vielä katsella tilannetta ja palataan sitten syksyllä asiaan, jollen edelleenkään ole raskaana.

Ihan helpottunut olo, että tuli käytyä. Yllättävän edullistakin oli, käynti ultrineen päivineen maksoi vain noin 120e. Mehiläisellä oli jokin kampanja, että helmikuussa ajanvarauksen tehneet saavat ensikäynnin -50%, eli kannattaa seurata näitä "alennusmyyntejä". Labrat toki ovat sitten oma lukunsa, siemennesteanalyysin hinta pyörii 80-90e välillä ja minun verikokeeni tulisivat yksityisellä maksamaan yli 200e. Taidan kuitenkin pyytää lähetettä edellämainittuihin kokeisiin terveysaseman lääkäriltä, kun sattuneesta syystä minulla on työn kautta lääkärikontakteja kuitenkin olemassa.
- A

Kipukohtauksia

Viimeisen 1,5 vuoden aikana olen kuukautisten jälkeisellä viikolla kärsinyt kipukohtauksista. Kalenteria selatessani laskin yhteensä 5-6 kohtausta, joista ensimmäinen ajoittuu joulukuulle 2017. Kohtaukset provosoituvat kovasta tärinästä, useimmiten siis minun kohdallani juoksulenkistä.

Viimeksi tällainen kipukohtaus oli eilen, kuinkas muutenkaan kuin juoksulenkin päätteeksi. Se alkaa yleensä pienenä jomotuksena kohdun seudulla ja voimistuu siitä muutamissa minuuteissa sietämättömäksi kivuksi. Tunnetta voisi ehkä verrata menkkakipuihin, paitsi että se on 10 kertaa kovempi ja tulee aaltoina. Kipu on niin voimakas, että ei pysty liikkumaan ja on vain maattava kippurassa lattialla. Kylmä hiki nousee otsalle ja alkaa oksettaa. Noin 20-30 minuutissa kohtaus on ohi ja olo palautuu normaaliksi.

Kyllä taas eilisen jälkeen tuli fiilis, että ONNEKSI se ajanvaraus lapsettomuustutkimuksiin on tehty - ainakin saadaan katsottua ultralla, onko munasarjoista mitään jäljellä. Sitä odotellessa.