Kp 27

Ohhoh, kuukausi on kyllä taas vierähtänyt ihan armottomalla nopeudella eteenpäin. Kurkkasin juuri pitkästä aikaa kalenteriani ja totesin, että menkkojen pitäisi alkaa huomenna! Vastahan ne perkeleet olivat. Toisaalta ihanaa huomata, että nyt on ollut elämässä niin paljon muuta ilonaihetta, ettei ole tullut kuulosteltua mahdollisia (kuvitteellisia) raskausoireita tai tehtyä jotain muuta yhtä "järkevää".

Tällä hetkellä minulla ei itse asiassa edes ole raskaustestejä valmiina kaapissa. Ostin niitä syksyllä 6kpl ja kaikki on siis ehditty käyttämään; olen joka kuukausi testannut huolimatta siitä, että kuukautiset ovat tulleet, sillä vaikka mahdollisuus on minimaalinen, niin kyllähän joillekin menkat jatkuvat myös raskaana ollessa. Ja toiveikkaana olen sitten pohdiskellut, että ehkä kuulun tuohon pieneen prosenttiin, joille näin tapahtuu. Hassua, miten alunperin olin ihan varma, että tein noin suuren tilauksen turhaan, että kyllähän se plussa sieltä ilmestyy.

Aloituspuheenvuoro

KUKA? Olen 27-vuotias nainen, ammatiltani terveydenhoitaja ja vapaa-ajallani intohimoinen lenkkeilijä, kuntosaliriippuvainen ja videopelinörtti.

MITÄ? Perhekeskeisyys on ollut aina vahvasti osa minua. Jo 24-vuotiaana heräsivät ensimmäiset ajatukset perheenperustamisesta, mutta tuolloinen kumppanini jarrutteli asiassa. Vuosienkaan harkinta-aika ei muovannut meille yhteistä tulevaisuudennäkymää, joten laitoimme lusikat jakoon keväällä 2017. Hyvä niin, koska kenenkään ei pitäisi luopua omista elämää suuremmista unelmistaan parisuhteen vuoksi.

Nykyisen mieheni kanssa olemme pitäneet yhtä noin 8kk ja alusta asti kaikki palaset ovat loksahdelleet paikalleen vaivatta. Keskustelimme "ne isot asiat" läpi jo alussa, jotta molemmille on selvää, missä mennään ja mitä halutaan. Muutimme yhteen pian seurustelumme alkamisen jälkeen ja siitä lähtien olemme näyttäneet myös vauvalle vihreää valoa. Ei jotenkin tässä iässä jaksa enää kikkailla turhia, kyllä sen tietää silloin kun on löytänyt oikealta tuntuvan parisuhteen - erityisesti, kun niitä epäonnistuneita yrityksiä on takana jo useampi.

MIKSI? Blogin perustin oikeastaan vain omaksi ilokseni ja ajatuksia purkaakseni. Vaikka lapsitoiveemme onkin yhteinen, niin miehen yksityisyyttä kunnioittaakseni aion kirjoittaa postaukset lähinnä omasta näkökulmastani. 

MISSÄ MENNÄÄN? Nyt vauvaa on toivottu jo puoli vuotta ja luonnollisesti stressi lapsensaannista lisääntyy kuukausi kuukaudelta. Aina en viitsi kotonakaan samoista asioista höyrytä (miesparka), joten ehkä ajatusten oksentaminen blogiin helpottaa edes hieman.