Uuden alku

Taas ollaan menty yksi kierros auringon ympäri. Ensisijaisesti toivon tulevalle vuodelle terveyttä, niin itselle kuin lähipiiriinkin. Voi kunpa kaikki sairastelu, varsinkin vakavampi sellainen, olisi nyt ohi.

Meidän perheessämme uusi vuosi tarkoittaa myös uuden arjen alkua: kotona olemisen aika on ohi ja molemmat lapset aloittavat päiväkodin täysiaikaisesti meidän vanhempien palatessa töihin. Itsehän olin nuorimmaisen kanssa kotona syyskuuhun 2024 asti, jonka jälkeen aloitin työt, mutta mies vaihtoi silloin vanhempainvapaille ja näin saimme tarhan aloitusta lykättyä tammikuulle asti. Esikoinen on käynyt päiväkodissa 3-4 päivänä viikossa, mutta nyt hänkin palaa "kokoviikkoiseksi". Ensi viikosta lähtien siis jännät paikat edessä!

Nuorimmainen on tosiaan nyt 1,5-vuotias villi taapero, jonka kanssa ei aika käy pitkäksi 😅 Hän on motorisesti todella vilkas paikasta toiseen juoksentelija ja kiipeilijä. Jatkuvasti mustelmilla ja kolhuilla kun taidot ja menohalut eivät ihan vielä kohtaa. Rauhallisesta möllöttäjästä on kuoriutunut myös melkoinen kiukku-Iivari, joka heittäytyy lattialle karjumaan mikäli asiat eivät mene hänen mielensä mukaan - eli noin 176 kertaa päivässä. Onneksi hän myös leppyy nopeasti ja on yleisesti ottaen ihana ilopilleri ja halipoika.

Esikoisen synttäreitä vietetään myös ihan pian. Jo 4 vuotta siitä kun saimme hänet ekaa kertaa syliin! Pahin uhma on VIHDOIN laantunut, sanotaan että sellaiselle normaalille tasolle. Ei siihen muu auttanut kuin aika, kaikki keinot kyllä kokeiltiin viimeisen vuoden aikana että arjesta olisi tullut siedettävämpää. Huokaistaan nyt helpotuksesta, että ainakin tällä hetkellä on taas rauhallista. Viime aikojen juttu on, että hän on keksinyt nyt taantua pienemmäksi kuin onkaan, esimerkiksi pukeminen pitäisi hoitaa hänen puolestaan (no tietty, kun pikkuveljeäkin autetaan kaikessa). Mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa helpota.

Numero kolmosta ei ole tulossa, vieläkään, eikä siis varmaan tulekaan. Lähinnä mielessä on, että minkä ehkäisyn sitä ottaisi käyttöön, koska tosiaan ikää alkaa olla jo se 35 enkä halua mitään ylläreitä sitten nelikymppisenä. Enää ei viitsisi pelkästään luottaa siihen, että "no tuskin mä nyt tuun raskaaksi kun en oo aiemminkaan luomusti tullut". Harmi vaan, että kaikista hormonaalisista valmisteista pelkkiä huonoja kokemuksia ja no, rehellisesti, kondomia ei kyllä tule käytettyä kuitenkaan vaikka niitä olisi kaapissa. Mutta mietitään, mietitään...