Päällimmäiset ajatukset tästä ikäkaudesta ovat, että aika kivaa ja helppoa! Lapsen päivittäisiin toimintoihin liittyvät taidot ovat parantuneet hurjasti, hän esimerkiksi syö jo todella siististi ilman apuja, menee reippaasti pesemään käsiä ja vie pyydettäessä roskia roskikseen tai vaatteita pyykkikoneeseen. Lisäksi 3kk kestänyt unitaantuma tai mikä lie on vihdoin selätetty ja nukkumaan laittaminen iltaisin ei ole enää 1,5h huutoshow, vaan se on pää tyynyyn ja hyvää yötä.
Huolta sen sijaan herättää syömisen vähäisyys. Huomaan, että taaperolla alkaa olla jo paljon omaa tahtoa ja ehkä alkavaa uhmaakin, ja tämä näyttäytyy selvimmin ruokapöydässä. Aiemmin aamupuurot ja voileivät upposivat kuin häkä, eikä päiväruoan rakenteella tai oikeastaan edes maulla ollut juuri väliä, vaan kaikki kelpasi. Nyt on tiettyjä ruokia, jotka lentävät väistämättä roskakoriin jos niitä tarjoaa (banaani ja munakas). Sitten on takuuvarmoja hittejä, joita ei kuitenkaan haluaisi tarjota päivittäin (Piltin perunamuusi ja poronkäristys). Useimmat ruoat ovat kuitenkin sellaisia, että lapsi kyllä sentään maistaa niitä, mutta määrä on 1 tai 2 teelusikallista, jonka jälkeen tulee määrätietoinen "EI". Hetken päästä sitten itkettää ja kiukuttaa, kun on jäänyt kauhea nälkä ja seuraava ateria on tuntien päässä. Ja mikä kurjinta, tarhapäivinä eli viitenä päivänä viikossa hän ei hoidossa suostu syömään mitään, juo ainoastaan kauramaitoa. Tällöin mennään kotona syödyn pika-aamupalan ja hoitopäivien jälkeisten päivällisen ja iltapalan voimin. Kotona ruoka uppoaa keskimäärin sentään vähän paremmin. Laskimme tuossa miehen kanssa, että päivittäinen kalorimäärä tytöllämme on 700-900 välillä riippuen onko hyvä vai huonompi päivä. Tämän kokoisella sen pitäisi olla kuitenkin 1000 kcal luokkaa... Noh, kyllähän tuo jaksaa yleensä ihan hyvin ja on kehittynyt kaikilla osa-alueilla ruokalakkoilusta huolimatta, joten ehkä tässä ei tarvitse yöunia menettää, vaikka pinnaa tämä kiristääkin. Meillä on kaikki ihastuttavat ja vähemmän ihastuttavat vaiheet menneet noin 3kk sykleissä, joten ehkä tämäkin jossain vaiheessa helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti